Miksi osaajien esille tuominen on organisaatioista niin pelottavaa?
Tätä kirjoittaessa oli Helsingin Messukeskuksessa käynnissä Sosiaalisen median yhteisölliset työkalut teollisuudessa -seminaari. Tapahtumassa muun muassa julkaistiin Intosomen Harri Lakkalan tekemän Sosiaalinen media teollisuudessa 2011 -esiselvityksen (pdf) tuloksia.
Seurasin tilannetta Tampereella Twitterin välityksellä: asiaankuuluvasti käytössä on oma hashtag #someteollisuudessa. Tweettien perusteella haluan tarttua erääseen muutenkin ajankohtaiseen asiaan: osaajiin!
Osaajia, onko heitä?
Rautaruukin Anna Doddsin puheenvuoron “Sosiaalisen median hyödyntäminen Ruukissa” aikana Kaija Pöysti ja Harri Lakkala tweettasivat Ruukille eteen tullen ongelman: kuinka osaajat voisi löytää paremmin?
Osaajien, yksittäisten ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkyminen ja siten löytyminen sosiaalisesta mediasta on voimavara. Siis voimavara, ei missään nimessä uhka!
Turhan usein ajatellaan, että kun yksittäinen tekijä alkaa aktiivisesti omalla nimellään näkyä ammatillisesti, hän on liikkeellä pelkkä työnhaku mielessään. Osaajan tuominen esille (hänen omasta toimestaankin) voi kuitenkin olla myös organisaation markkinointiteko. Tottakai some on myös oivallinen rekrytoinnissa, mutta esimerkiksi tämä blogiartikkeli on paitsi Zenton markkinointia myös minun oman osaamiseni esittelyä.
Jos kaikki alojensa ekspertit ja tuntijat toisivat osaamistaan julki, olisi helpompaa paitsi löytää heidät myös organisaatiot joista heidän osaamistaan voi ostaa. Mitähän tapahtuisi asiakasrajapinnoille?
Näe CV:iden ja rekrytoinnin ohi
On tottakai helppo lisätä CV:nsä vaikka LinkedIniin ja eksperttien apua saa vaikkapa Intunexin xTunessa, mutta myös muuten kannattaa näkyä ja osoittaa osaamistaan.
Keväällä kehotin teitä vastaamaan, niin teitä kysytään. Ja edelleen olen sitä mieltä, että muitakin kuin sosiaalisen median asiantuntijoita tukee näkyminen yhteisöllisissä palveluissa. Blogit, mikroblogit, Facebook (etenkin tilaaminen!), YouTube… kaikki! Hyvä henkilöbrändi on hyödyksi myös organisaatioille ja toisin päin.
Olen vakuuttunut, että Kloutin ja Peerindexin kaltaiset yksilön digitaalista jalanjälkeä mittaavat työkalut tulevat tulevaisuudessa auttamaan osaajien etsimisessä. Jos ne tänään ovatkin lähinnä kaltaisteni somehörhöjen leikkikaluja, niin mistä sitä ikinä tietää?
Kiinnostavia osaajia on huikeita määriä esimerkiksi Zentolle tällä hetkellä ajankohtaisessa teatterimaailmassa. Puvustajia, valaisijoita, käsikirjoittajia, ohjaajia, lavastajia, unohtamatta tietenkään näyttelijöitä! Osaajia, joilla on myös nimeä. Varmasti sama pätee myös teollisuuteen ja muihin toimijoihin.
Lakkalan selvityksen mukaan vain 15 % yrityksistä on miettinyt asiakasrajapinnan sosiaalisen median strategiaa. Samaan aikaan 46 % piti tärkeänä yhteistyön ja tiedonhallinnan kipupisteenä hiljaisen tiedon siirtämistä. Kehtaisin väittää, että strategiassa kannattaisi todella miettiä yksittäisten osaajien asemaa jo sen hiljaisen tiedonkin vuoksi.
