Minusta sosiaalisen median tulisi ulottua ruutujemme ulkopuolelle, kaduille, ravintoloihin, tapahtumiin, keskusteluihimme ja kaikkialle. Vuorovaikutuksen olisi hyvä olla kaikkialla. Etenkin kadulla.
Sillä suomalainen katukuva on tunnetusti harmaata ja kaikki väritysyritykset saavat osakseen lähinnä närkästynyttä kyräilyä ja haloota – olipa kyse sitten graffiteista tai tapahtumien mainostamisesta julisteilla. Julisteiden luvattomasta liimaamisesta niille tarkoittamattomiin paikkoihin tehdään esimerkiksi täällä Tampereella aina rikosilmoitus. Vain maksettu mainonta tuntuu olevan tervetullutta.
“Tavoitteena on siistimpi kaupunkikuva.” – rakennuttajahortonomi Teemu Kylmäkoski, Moro 4.3.2010
Katukuvaa värittävät siis vain sinivuokot ja vaikka minusta alakulttuurien toimien näkyminen kuuluu katukuvaan, näyttäisi siltä, että kaiken maailman Stop Töhryille -kampanjat ja muut möllit ovat hitaasti taivuttamassa ainakin tapahtumia mainostavat tahtoonsa. Eräs tapahtumajärjestäjä nimittäin kommentoi näin:
“Lopetimme julistemainonnan lähes kokonaan muutama kuukausi sitten. Käytämme nyt internetiä ja sosiaalista mediaa.” – tapahtumajärjestäjä Kalle Kallonen, Moro 4.3.2010
Liputan toki sosiaalisen median ja täten internetin puskaradion voimaa! On hieno asia, että tapahtumajärjestäjätkin ovat löytäneet yhteisölliset kanavat ja kulttuurien välinen viestintä ei aiheuta niin karmeita kupruja. Totuushan on, että näiden tapahtumien, bileiden, kohderyhmä on sosiaalisessa mediassa ehkä tehokkaimmin kaikista kohderyhmistä. Siellä se pöhisee asiaa eteenpäin, osallistuu markkinointiin ja pelkoa julisteiden revityksi tulemisesta ja näkemättä jäämisestä ei oikeastaan ole.
Tapahtumamarkkinoinninkin sietäisi silti liikkua rajapintojen välillä. Ja osallistuminen ei olisi vain sitä, että tullaan tapahtumaan joka on somessa bongattu vaan kokonaisuus toimisi molempiin suuntiin. Vuorovaikutuksen olisi hyvä olla siellä kadullakin, ja sietäähän sitä somessa oloakin jotenkin markkinoida. Esimerkiksi vaikka polkupyörällä, niinkuin East Festival markkinoi Twitter-tiliään. Katukuvan visuaalinen ilme huolestuttaa minua, lisää väriläisiä visuaaliseen kulttuuriimme! Okei, onhan esimerkiksi Tampereella Nykytaiteen museo järjestänyt taidetta sähkökaappeihimme, mutta riittääkö se? Alakulttuurien mainonta keinot keksii, vai keksiikö koska on löytynyt sosiaalinen media?
Aina on myös se vaihtoehto, että sisältöjä tuodaan näytille ruutujen avulla myös tapahtumiin, kaduille jne. Moinen tulee tapahtumien, seminaarien ja sen sellaisten suunnittelussa ottaa huomioon. Ja tulee varautua siihen, että se voi mennä pahastikin pieleen. Konstit ovat kuitenkin monet ja monesti rajat hipovat taivaita, eli mielikuvitusta kiusaamaan.
Tuntuu olevan välillä kovin vaikeaa muistaa, että kyse on ihmisistä – niin sosiaalisessa mediassa kuin tapahtumissa, kaupungeissa, markkinoinnissa ja keskusteluissa. Ja ihmiset, ne vasta tekevätkin kummallisia asioita. Sosiaalista mediaa kaduille!
