Puolitoista viikkoa on ehtinyt vierähtää siitä, kun Espoon Aalto Design Factorylla kokoontui sosiaalisen median ammattilaisia ja muuten vaan asiasta kiinnostuneita SoMeTime 2010 -tapahtuman merkeissä. Puolitoista viikkoa on ollut aikaa analysoida mitä silloin ja sen jälkeen on tapahtunut. Tapahtumahan sai alkunsa Twitterissä kun joku sai päähänsä ehdottaa someristeilyä. Päätapahtuma päätyi maihin, mutta Viking Linellä järjestettiin risteilyjatkot.
Keynoten vetänyt Skimbaco Lifestylen Katja Presnal puhui mobiliteetin nykypäivästä ja tulevaisuudesta USA:ssa, kun taas pecha kucha -puheenvuorot keskittyivät monenlaisiin ajatuksiin retweettaajien vallasta kaappisomettamiseen ja rakastamiensa asioiden tekemisestä psykologiseen ROI:hin. Parin tunnin verkostoitumislounaalla toiset hurjaa vauhtia etsivät ihmisyyttä ja toiset valitsivat pidempien keskustelujen käymisen harvempien ihmisten kanssa, Tuija Aalto valitsi kiehtovien videohaastattelujen tekemisen ja päinmakuu saateltiin ihmisten tietouteen, monet olivat ihan facedown siitä eteenpäin. Päivän päätteeksi päädyimme kalamaljan äärelle, avautumaan sosiaalisesta mediasta. Todistettavasti myös allekirjoittanut kävi avautumassa…
Itse tilanteessa törmäsin moniin kiinnostaviin ihmisiin ja puheenvuoroistakin jäi kiehtovia ajatuksia mieleen pyörimään – ei ehkä tosin riittävästi ja siitä syystä kävinkin kalamaljan päätteeksi kertomassa ajatukseni ääneen. Sosiaalisessa mediassa on paljon puhetta sosiaalisesta mediasta ja se on sosiaalisen median ongelma. Toivon todella, että kysymykseni “entäs sitten?” jäi elämään kaikille jatkoille ja pitkälti niiden jälkeenkin. Sanoista tekoihin, konkretiaa peliin. Alan ammattilaiselle sosiaalisen median hienous on jo myyty, nyt on aika avoimesti pistää konkreettiset ideat ja niiden varioiminen peliin.
Tiedän ettei se konkretiasta puhuminen ole helppoa, ja tiedän myös sen ettei se ole ollut vain tämän tapahtuman ongelma. Tikka-hankkeen (jonka kanssa järjestämme Vierihoidolla sosiaaliseen mediaan -kursseja) Oili Huovilakin totesi Pariisin M2C:ssä puheen jääneen vähän turhan paljon sosiaalisen median hypetyksen ja teorian tasolle. Puron Hanna meiltä taas kävi Lontoossa Social Media World Forumilla ja konkreettisia esimerkkejä alalta oli kuulemma esitelty viljalti. Konkreettiset esimerkit ovat aivan selvästi se asia joka vetää ja jota kannattaa esitellä, esimerkiksi suorat esimerkit Facebookin yrityskäytössä voivat auttaa muun maussa pk-yrityksiä ideoimaan niitä omia sosiaalisen median strategioita. Mitä ensi vuoden SoMeTime 2011 -tilaisuuteen tulee, ehkäpä minunkin palautelomakkeella antamani rakentavaksi tarkoitettu palaute tuo mukaan kaipaamaani konkretiaa. Sosiaalisessa mediassa sosiaalisesta mediasta puhuminen on eilistä, oikeiden elämän asioiden käsitteleminen sen sijaan tätä päivää ja tulevaisuutta.
Tapahtuma itsessään on hyvä konkreettinen esimerkki siitä, kuinka kaikista (ei vain some) tapahtumista sietäisi materiaalia tulla julki: kuvia Flickrissä, videoita YouTubessa, viestit Twitterissä, tilaisuus streemattiin suorana nettiin ja yleisöstä taidettiin vähän väliä streemata myös ainakin Bambuseriin ja Qikiin. Muissakin palveluissa keskustelua syntyi tämän tiimoilta. Kaikilla tapahtumilla sietäisi olla näin taustakanavia. Moni on tilannetta analysoinut jälkeen päin, Janne Ruohisto muiden muassa otsikolla “SomeTime2010 : anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat – ja entäs sitten?“
Tämä “entäs sitte?” on haaste myös Zenton omalle väelle. Henkilökohtaisesti pyrin tästä eteenpäin antamaan jotain konkreettista asiakkaalleni, vähintään vähän pätevämpiä ajatuksia ja ideoita kuin “sitten voisi laittaa videota YouTubeen”. Jos vaikka kertoisi, että minkälaista videota, ketä ajatellen ja mitä sillä olisi tarkoitus antaa ja mitä saavuttaa?
