Pois siiloista. Siinä on parin sanan mantra, jota sosiaalista mediaa kouluttaessani sorrun silloin tällöin käyttämään. Totuus kuitenkin on se, että yhdessä pitäisi tehdä: ei yrityksen tai organisaation sosiaalinen media voi eikä saa olla vain viestinnän ja/tai markkinoinnin heiniä.
Vietin tässä yhden perjantain teatterin tekijöiden parissa. Kävin luennoimassa Jyväskylän kaupunginteatterilla TEKIJÄ-hankkeen kutsumana — mistäs muustakaan kuin sosiaalisesta mediasta. Oli erikoinen reissu: paitsi että esiinnyin atk- tai kokoustilojen sijasta lämpiössä, oli yleisössä myös jokunen Shrek-korvainen heppu 😀 Puhumattakaan sitten siitä, että päädyttiin yleisön kanssa kuohuviineille luentoni jälkeen.
Kävi siinä sitten ilmi, että teattereillakin on siilo-ongelmaa. Talo (tai kiertuebussi) on täynnä luovaa jengiä, mutta jotenkin tämä luovuus ei ulotu kaikessa voimassaan viestintäosaston kautta Facebook-sivuille, Twitter-tileille, YouTube-kanaville jne.
Lisäarvon tuottaminen osaksi Oikeaa työtä
Ongelma on siis siinä, että teattereissa on näyttelijöillä, ohjaajilla, käsikirjoittajilla, lavastajilla, puvustajilla ja kaikilla niillä muilla Oikeita Töitä tehtävänään. Hassu juttu kuitenkin on se, että se viestintä- ja markkinointiosaston Se Oikea Työ on markkinoida muun muassa sosiaalisen median kautta.
Kun porukalla mietimme mitä me itse — yksityishenkilöinä — somessa seuraamiltamme tahoilta haluamme, nousi esiin vanha tuttu: backstage–passi. Me kaikki haluamme lisäarvoa, sisäpiiritietoa, emme toisintoa nettisivusta tai esitteistä.
Olimme yhtä mieltä myös siitä, että lisäarvossa auttaisi kummasti, jos saisi sen viestintäosaston ulkopuolisen aineksen eli teatterin tekemisen asiantuntijakaartin tuottamaan sitä lisäarvoa. Vähän jokaisessa teatterissa se markkinointiin kuulumaton väki kuitenkin väistelee tätä tehtävää. Tiellä on työehtosopimusta, ymmärtämättömyyttä yhteisöllisyydestä ja ties mitä.
Lisäarvon tuottamisesta täytyy tehdä osa sitä oikeaa työtä, ylhäältä käsin.
Murra siilot pala kerrallaan
Olin toki törmännyt asiaan aikaisemminkin, olinhan käynyt vetämässä Facebook-valmennusta yhdessä teatterissa ja blogikursseillanikin on ollut osallistujia teattereista. Jotain ehdostusta siis löytyi työkalupakistani heti: kampitetaan vaikka ne näyttelijät yksi kerrallaan. Jos et ole teatteribisneksessä, korvaa sana “näyttelijä” oman toimialasi osaajaa vastaavalla termillä.
Se tuskin toimii, että koko kööri yritetään pakottaa tekemään jotain jännää sosiaalisen median pöhinän vuoksi. Sen sijaan kokeile osaajiesi kytkemistä asiaan yksi kerrallaan. Valikoi hetken kasvoiksi joku innostuja, ehkä yhteisöllisyydelle jo valmiiksi avoin ja tee näin:
- Suunnittele etukäteen jotain pientä tavoitteellista kivaa jonka voit tehdä Osaajan kanssa yhdessä some-kanavallenne
- Organisoi asia hyvin niin, ettei aikaa tuhraannu hänen Oikeilta Töiltään turhan paljoa
- Rakenna sen Valitun Osaajan kanssa se yleisön osallistava viesti hänelle luontaisessa formaatissa (teksti, kuva, video tms.)
- Mittaa tulokset ja esittele ne sekä hänelle itselleen että muille
Jos ja kun hän kaipaa tähän pieneen ponnistukseen perusteluja, suosittelen vetoamaan hänen oman asiantuntijuutensa markkinointiin. Tietysti myös työnantajakuva voi olla mitä oivallisin peruste, mutta ainakin minuun parhaiten vetoaisi oma navan hyöty 😉
Luotan lujasti siihen, että kun yksi saa osakseen positiivista huomiota, sitä haluaa kohta toinenkin. Olennaista osaa näyttelee siis myös tulosten esittely!
PS. Ehkäpä se “jokin pieni” asia voisi olla vaikka sosiaalisen median kerroksen lisääminen kaikille avoimeen ohjaajatapaamiseen, joita esimerkiksi Seinäjoen kaupunginteatteri on järjestänyt. Se sosiaalisen median kerros tässä tapauksessa olisi Google+ Hangout On Air, jotta etänäkin voisi osallistua. Lue Marko Suomen Totuus löytyy raudasta -blogista miten tehdään livehaastattelu (blogiin) kyseisellä menetelmällä. Marko on haastatellut tällä metodilla esimerkiksi tietokirjailija Varpu Tavia.
PPS. Tsekkaa Leena Björkqvistin bloggaus Vaikuttava teatterikuva ja sen virtuaaliset matkat, siellä myös minun osuuteni tapahtumasta tulee esille.
