Onko sinulla mitään sanottavaa aiheesta?
Elisa Tikkanen kysyi MTV:n sivuilla onko somesuosio vain silmänlumetta ja käsitteli sitä kuinka valeseuraajien armeija väijyy Twitterissä. Hanna P ehdotti, että tämä olisi hyvä blogiartikkelin aihe minulle. Sanoin saman tien, että ei minulla ole mitään erityistä sanottavaa aiheesta. Ei ainakaan vielä mitään konkreettisia “toimi näin” -vinkkejä tai omaa twistiä.
Torppasin siis pomon ehdottaman aiheen mielestäni ihan pätevällä perusteella. Halusta tuottaa sisältöä, jonka takana aidosti olen.
Mistä on sisällöntuottajan kiinnostavuus ja luotettavuus tehty?
Väitän, että kaikki ne sosiaalisen median ja tavoitteellisen bloggaamisen kikkakolmoset joita itsekin sinulle valmennan toimivat vain tietyssä tapauksessa. Käytä niitä silloin kun sinulla on jotain oikeaa sanottavaa, kun tuotat sisältöä jonka takana voit itse seistä alasi asiantuntijana.
Toimiva työntekijälähettilyys ja sisällöntuottajuus eivät kumpikaan lähde päälleliimauksesta.
Työntekijän sisältöjen luotettavuuden takana on muun muassa työntekijän aito kiinnostus asiaan. Se paistaa läpi myös asiakkaille, kuten kuluttajille. Siitä kiinnostavuus ja luotettavuus tehdään.
Työntekijä on kuluttajasta monin paikoin luotettavin kommunikoija #työntekijälähettilyys pic.twitter.com/GGzKFyLEjr
— Hanna Takala (@hannatakala) 2. maaliskuuta 2015
Tästä syystä on myös oleellista se, että työntekijälähettiläällä ja sisältöjä tuottavalla asiantuntijalla on mahdollisimman pitkälle valta valita mitä ja miten hän organisaation viesteistä seuraajilleen jakaa. Se on olennainen osa luotettavuutta ja siten tuloksia!
Bongasin tässä erään “työntekijälähettilässovelluksen”, jossa työntekijä antaa käytännössä luvan organisaation jollekulle muulle edustajalle tuupata työntekijän Facebook- ja Twitter-profiileihin mitä tahansa ja milloin tahansa. Sovellusta markkinoidaan esimerkiksi näillä sanoilla:
“No more begging. You control the message, frequency and network.”
Mitä olet mieltä, suostuisitko työntekijänä tuohon? Missään tilanteessa? Minusta tuo tuottaa tulokseksi spämmiä, jota esimerkiksi kotimainen Smarpshare ei kokemuksieni mukaan tuota, koska valta jakamisesta on työntekijällä.
Tuo valta on muuten vähemmän pelottava, jos ja kun huolehditaan koko organisaation toimijoiden tietoisuudesta kunnon somekäytöksen suhteen ja koulutetaan kaikki välineiden käyttäjiksi.
Anna työntekijän etsiä oma tulokulmansa asiaan
Minä en siis lämmennyt pomon ehdottamalle aiheelle.
Toki olisin voinut kertoa tuosta feikkiseuraajien asiasta, että feikkiseuraajat vaikuttavat uskottavuuteesi. Olisin voinut kertoa, kuinka valeseuraajia kertyy meille kaikille — ei vain artikkelin mainitsemille suosikeille — esimerkiksi Twitterauditin mukaan minun seuraajistani vain 92 % ovat niin sanotusti aitoja ja StatusPeoplen Fakersin mukaan 7 % seuraajistani ovat feikkejä ja 27 % epäaktiivisia. Työkalujen linkkauksen lisäksi olisin voinut antaa konkreettisia toimintaohjeita, kuten
- älä ryhdy itse seuraamaan mitään epäilyttäviä tilejä “vastapalvelukseksi” heidän seuraamisistaan ja
- ehkä voisit myös blokata heidät Twitteristäsi.
Kuten näet, käytin pomon aihe-ehdotusta toisella tapaa. Valikoin sen tulokulmaksi toiseen tärkeään asiaan.
Minä pyrin omassa sisällöntuotannossani siihen, että sinulle jäisi jotain konkreettista käteen. Mielellään jotain sellaista, mitä muut suomalaiset alan blogit eivät välttämättä anna. Ja Hanna P antaa minun tehdä näin, sillä hän tietää sillä tulevan tulosta.
Mikä sitten on se konkreettinen käteenjäävä juttu tässä? Se on vähemmän konkreettinen kuin “näin blokkaat feikkiseuraajia Twitterissä”, mutta on jotain mitä omissa toimintatavoissasi voisit ottaa huomioon.
Muista edes nämä:
- Sisällöntuottajana: etsi aiheeseen näkökulma, johon sinulla on jotain sanottavaa ja jonka takana voit itse seistä
- Työntekijälähettiläänä: valikoi organisaatiosi uutisista ja sisällöistä jaettavaksi ne, jotka aidosti haluat jakaa ja kirjoita saate omannäköiseksesi
